Miten Sinusta on tullut sarjakuvapiirtäjä?
Äiti oli WSOY:llä kirjailijana ja toi ensimmäiset Tintit, 60-luvun lopussa. Isä tilasi Aku Ankan jo odotusaikana, vuonna '65. Siitä lähtien meille ostettiin kaikki mahdolliset sarjakuvat; ei niitä siihen aikaan kummia ilmestynytkään. Tintit, Asterixit, Lucky Luket, Zoom-lehti, Ruutu ja myöhemmin Non Stop. Ruotsissa ilmestyi enemmän, ja niitä ostettiin Suomalaisesta tai Akateemisesta kirjakaupasta, siinä oppi sitten ruotsinkielen.

Minkälaisia sarjakuvia piirrät?
Tositarinoita enimmäkseen. Paitsi Kytkijät ja Parkkipaikka auringossa olivat fiktiota. Pieni taivas, Lasikuula ja Saippuaa ovat kyllä enimmäkseen ihan totta. Semmoista arkilyriikkaa.

Mistä saat aiheesi?
Oikeista ihmisistä, tutuista ja tuntemattomista. On olemassa sellainen ihmistyyppi, kuin 'turomagneetti'. Se on sellainen, jonka luokse kaikki hullut kerääntyvät kertomaan elämäntarinaansa; minä olen sellainen.

Mitä haluat sarjakuvillasi sanoa?
Että kannattaa pyrkiä sellaisiakin päämääriä kohti, joita ei voi saavuttaa, koska liike on tärkeämpää kuin päämäärä. Ja tietysti haluan, että ostaja saisi vastinetta rahoilleen ja olisi ehkä hiukan onnellisempi hetken.

Mieluisin sarjakuva (ei oma piirroksesi)?
Mauri Kunnaksen Nyrok City -sarjakuvasta jakso 'Aarre Sierra Matrassissa', tai ehkä saman tekijän 'Kuusikko syö evästä luolassa'

Mielipiirtäjä?
Vaihtuu koko ajan. Carl Barks on kyllä kestosuosikki.

Haastattelukysymykset ja -vastaukset on poimittu Mäkelänrinteen lukion äidinkieli 5 -kurssin tekemästä haastattelusta vuodelta 1997, kysyjinä Niina Kelo, Inkeri Ikola ja Laura Anttonen.