Kivi Larmola, s. 1966 Helsinki

Sarjakuvistani

Olen aina ollut ensi sijassa tarinankertoja, tunnelmakuvien välittäjä ja arkipäivän fantastisten puolien havainnoija. Varsinainen piirustustaito ei tule opettelematta, mutta sitä tärkeämpi on kyky nähdä, ymmärtää näkemänsä ja kyky soveltaa havaintojaan toisiin tilanteisiin. Monet itselleni tärkeimmistä sarjoistani ovat lähtöisin jostakin hetkestä, jolloin olen kokenut jotain vaikeasti välitettävää, ja halunnut jakaa sen hetken ja tunnelman lukijoiden kanssa. Silloin on tarvittu kehystarina.

Tarina itsessään on aina työkalu, jolla annetaan lukijalle ne vihjeet joita tarvitaan kokemuksen välittämiseen. Mitä enemmän tarinaan pystyy nivomaan omakohtaisesti koettua, sen vahvemmalla pohjalla ollaan. Samalla voi tuoda mukaan itselle tärkeitä kantoja kuten yksilön oikeutta täysipainoiseen elämään, tasa-arvoa tai vapautta. Politiikka lähtee arkipäivän valinnoista, ja kertomalla erilaisten ihmisten elämästä voidaan myös auttaa ymmärtämään kuinka samanlaisia me kaikki erilaisuudessammekin olemme.

Tarinan kerronta on oikean ajoituksen taitoa. Veikko Huovisen Kuoliaaksinaurattaja ei kertonut parempia vitsejä kuin muut, hän osasi ajoittaa oivalluksen hetken niin, että kuulijan suojaus putosi oikealla hetkellä ja seuraava kasku osui suojattomaan maaliin. Tarinankerronnassa ja ennen kaikkea kerronnan toteuttamisessa on myös tärkeää jättää yleisölle tarpeeksi tyhjää tilaa jonka nämä voivat täyttää omilla kokemuksillaan ja muuttua siten osaksi tarinaa, näin luodaan henkilökohtainen suhde tarinaan. Intensiteetti kaipaa suvantokohtia, dynamiikaton tarina ei ole tehokas vaikka kaikki elementit olisivat äärimmilleen vietyjä, ellei niiden vastapainona ole täyttä hiljaisuutta.

Työstäni

Sarjakuva on erinomainen väline monenlaisten asioiden kertomiseen. Se sallii runouden, kuvataiteen, dramaturgian, typografian, montaasin ja abstraktin kerronnan yhdistämisen. Se on myös hyvin rytminen ilmaisumuoto ja parhaimmillaan kuvia voi lukea kuin musiikkia. Lisäksi sarjakuvalla on aivan omia erityispiirteitä: se on lineaarinen mutta ei suoraviivaisesti aikaan sidottu, sen lukemiseen käytetty aika vaihtelee ja lukija voi palata takaisinpäin vaikka joka sivulla on useita erilaisia ajan mittoja ruutujen ja niiden välien leveydestä kuvan elementteihin ja lukemisen työläyteen (vaikeasti hahmotettavat kuvat, liian runsaat puhekuplat).

Aloitin, kuten niin moni muukin, kouluikäisenä piirtämällä pilakuvia opettajista ja muista auktoriteeteistä, kyseenalaistamalla kaiken totena kerrotun ja pyrkimällä ennen kaikkea mahdollisimman tehokkaasti vaikuttamaan lukijaan. Arkipäivän tunnollinen toisintaminen sai seurakseen absurdeja fantasiaelementtejä, joiden tarkoitus oli saada luokkatoverit nauramaan, kuten kuvassa jossa oppilaat istuvat tarkasti oikein piirretyissä pulpeteissaan, mutta luokan edessä saarnaava ankara opettaja on turkistaan kirppuja poimiva simpanssi ja ikkunan takana taivaalla purjehtivat sukellusveneet.




Kiven työpöytä 80-luvulla

Pitkään minulle oli aivan yhdentekevää, millä ja mille piirsin. Mikä tahansa poltetusta tulitikusta katkenneeseen huopakynään kelpasi, paperiksi kävi vaikka teepussin suojuskääre. Vasta kun aloin vaatia sarjoiltani johdonmukaista tyyliä, aloin hakea parhaita mahdollisia työkaluja, ja ne löydettyäni palasin niihin yhä uudestaan vaikka edelleen kokeilen kaikkea mistä vain jää jälki paperiin.

Ongelmallista on, että suosikkityökalujani ei enää ole saatavana. En siis voi antaa välinesuosituksia, ja itse mietin mitä teen sitten kun nykyiset varastoni loppuvat. Kiitos vain Schoellershammerin paperitehdas, Rotring (Art Pen BB), Eberhard Faber (Blackwing) ja Sakura (Sigma Sumi Brush), olette palauttaneet kompromissien ajan tekemiseeni.


Matkalla Turkuun '84

Elämästäni

Sarjakuviani lukemalla näkee aika selvästi, millaista elämäni on milloinkin ollut. Saippuaa-sarjan alussa sain paljon palautetta siitä, kuinka ikävystyttävää oli kun tarinoissa puitiin enää kissoja ja ihmissuhteita sen sijaan että niissä olisi vaarallisesti päivästä päivään uhmattu itsetuhoviettiä tai puitu juurettomien dekadenttien pyrkimyksiä muuttaa elämänsä käsitetaiteeksi. Uskon kuitenkin, että olen pystynyt säilyttämään punk-ajoilta jääneen kapinan, auktoriteettivihamielisyyden ja yksilön vapauden kunnioittamisen olennaisina osina tarinoitani, ja projisoimalla tarinat kertomaan vaihteeksi muista kuin itsestäni, myös säilyttämään sellaiset elämäntilanteet joihin itselläni ei toivottavasti enää ole tarvetta palata.

Matkustelen paljon ja pidän itseäni jossain määrin maailmankansalaisena joka tulee toimeen varsin erilaisissa paikoissa ja yhteisöissä. Kasvoin lapsuuteni Helsingin eteläisissä kaupunginosissa, Wärtsilän telakan, Punavuoren pienten osto- ja myyntiliikkeiden ja Kaivopuiston kallioiden keskellä, olen asunut vuosia Etelä-Pohjanmaalla pienessä muuttotappiokunnassa ja nyt asun Luoteis-Englannissa entisessä kaivos- ja satamakaupungissa.

Muusta kuin sarjakuvasta

Sarjakuvien ohella ehdottomasti isoimman osan elämääni on vienyt musiikin tekeminen. En pidä itseäni varsinaisena muusikkona, sillä vaikka olenkin oppinut soittamaan ihan siedettävästi kitaraa, itselleni teknistä taituruutta tärkeämpää on kyetä välittämään tarinoita musiikin keinoin, olipa kyse sanoituksista, sävellyksistä tai musiikin äänimaailmasta. Yhtyesoiton magia on harvoja asioita joissa olen aidosti sosiaalinen, ja minulla on suuri kiinnostus musiikin tekniseen puoleen, olipa kyse soitinlaitteista tai musiikkibisneksen lainalaisuuksista. Olen kirjoittanut keikkailevan muusikon oppaan "Rokkibändin ABC", toimittanut vuosikaudet "Rautamaailma"-artikkelisarjaa jossa analysoidaan erilaisia musiikkiteknologian osa-alueita ja "Täydellisen soundin metsästys" -nimellä kulkenutta johdatusta kitarasoundin saloihin. Lisäksi olen aika ajoin työskennellyt tiedottajana useilla soitinlaitteiden maahantuojilla ja valmistajilla. Olen säveltänyt tai sanoittanut noin 300 julkaistua kappaletta.

Jonain päivänä toivon myös saavani niin runojani kuin proosaani julkaistuksi.





Mega(lo)manian levyttävä artisti 1992
SuomeksiIn EnglishKivi Facebookissa  
All content protected by copyright. Web design by Funky Penguin Northwest 2012